Virikkeistä puuhaa eläimille

Virikkeellinen ruokinta

Kun ruoka tarjotaan virikkeellisesti, eläin pääsee käyttämään sekä älyään että lihaksiaan sen saamiseksi. Ruoka voidaan piilottaa pahvilaatikoihin tai kangassäkkeihin, ripustaa köyteen tai joustavaan benjiköyteen, piilottaa erilaisten virikelelujen sisälle, ja laittaa sitä korkealle tai ylipäätään vaikeasti saataviin paikkoihin.

Saalistamisvietti säilyy petoeläimillä tarhassakin. Luonnossa saalistaminen koostuu useasta vaiheesta, joista yksi on saaliin raateleminen. Tämän vuoksi eläintenhoitajat laittavat lihaa esimerkiksi heinällä täytettyihin, köydellä ripustettaviin juuttisäkkeihin, jolloin eläin pääsee paremmin raatelemaan ruokaansa. Kaikki pedot eivät saalista päivittäin, joten tarhassakin niiden ruokarytmiin kuuluu myös paastopäiviä. Elävää saalista tarhaeläimille ei saa tarjota, lukuun ottamatta hyönteisiä. Monen trooppisten talojen eläimet pääsevätkin jahtaamaan heinäsirkkoja ja kaivelemaan jauhomatoja erilaisista paikoista.

Aistivirikket

Saaliin vainuaminen ja etsiminen ovat yksiä saalistamisen vaiheista, ja verestä tehty jälki voi tarhassakin johdattaa petoeläimen ravinnon luokse. Hajut ovat myös tärkeitä eläinten välisessä viestinnässä. Hajuvirikkeet, kuten toisen eläimen tarhasta tuodut kuivikkeet tai ulosteet, aktivoivat petoja tutkimaan ympäristöään. Myös muut voimakkaat hajut ovat niiden mieleen, kuten erilaiset mausteet tai hajuvedet. Niitä voidaan piilottaa vaikkapa juuttisäkkiin, tai sirotella lumiukon tai puunrungon päälle. Myös ihmisten hajut voivat olla mielenkiintoista tutkittavaa, esimerkiksi eläintenhoitajan käsistä ja kengistä jääneet hajujäljet.

Hajun lisäksi myös muita aisteja voidaan hyödyntää virikkeiden suunnittelussa. Pikkuapinoille on kokeiltu äänitunnelia, jossa alkaa soida esimerkiksi sademetsän ääniä, kun apina menee tunneliin. Eläimelle voidaan antaa mahdollisuus katsella halutessaan erilaisia kuvia tai videoita, ja jopa vaihtaa niitä nappia painamalla.

Tarhasisustus

Virikkeellinen tarha on monipuolinen ja muistuttaa lajin luonnollista elinympäristöä. Eri eläinlajeille sopii erilainen tarha, joten Korkeasaaressa jokainen tila suunnitellaan vastaamaan siinä asuvan eläimen tarpeita. Eläimen pitää voida käyttää tarhaansa siten, että sen lajityypilliset tarpeet täyttyvät mahdollisimman hyvin. Tarhan minimikoko määräytyy eläinsuojeluasetusten eli lajikohtaisten tilanormien mukaan.

Tarhaa sisustaessa sinne rakennetaan esimerkiksi suoja- ja tähystyspaikkoja. Virikkeellisiä elementtejä siellä voivat olla esimerkiksi kiipeilypuut, lepäilytasanteet, suojakasvillisuus, luolat, kaivelu- ja tonkimispaikat, sekä vesialtaat. Tarhaan voidaan asentaa rapsutteluun sopivia harjoja. Eläintiloihin suunnitellaan aina myös piilopaikkoja, sillä Korkeasaaressa eläimillä on halutessaan mahdollisuus vetäytyä rauhaan, pois näkyviltä.

Kouluttaminen

Korkeasaaressa eläintenhoitajat kouluttavat eläimille monenlaisia asioita. Mistään sirkustemppujen opettamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan kouluttamalla eläimelle tarjotaan mukavaa tekemistä ja samalla se oppii hoitotyötä sujuvoittavia asioita. Koulutus tapahtuu aina suunnitellusti ja positiivisen kautta, eläintä palkitsemalla. Eläin osallistuu toimintaan vapaaehtoisesti ja sillä on aina mahdollisuus poistua tilanteesta, jos se niin haluaa. Palkkiona käytetään tavallisesti ruokaa.

Kouluttamisesta on hyötyä arjessa niin eläimelle kuin eläimen hoitajallekin. Sen ansiosta eläin saadaan helposti kutsuttua takatiloihin vaikkapa tarhan siivoamisen tai ruuan viemisen ajaksi.
Koulutettua eläintä ei tarvitse aina nukuttaa pienten hoitotoimenpiteiden ajaksi, ja tarvittaessa nukutuskin sujuu stressittömämmin. Vapaaehtoinen kuljetuslaatikkoon meno on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa sekä eläimelle, hoitajalle että eläinlääkärille.

Sosiaaliset virikkeet

Laumaeläimillä on Korkeasaaressakin lauma seurana, ja erakot saavat olla rauhassa, kuten ne olisivat luonnossa. Esimerkiksi aasianleijonalle laumatoveri on tärkeä, mutta muut Korkeasaaren isot kissat viihtyvät usein paremmin ilman jatkuvaa seuraa. Nekin kuitenkin kommunikoivat keskenään ääni- ja hajuviestein, ja vuorovaikutus on niillekin tärkeää erityisesti kiima-aikoina. Myös poikasten hoitaminen voi olla tärkeä osa sosiaalista käytöstä, kuten berberiapinoilla, joiden lauma pitää yhdessä huolta jälkikasvustaan.

Vuorovaikutusta voi tapahtua myös samassa tarhassa asuvien eri lajien edustajien kesken. Esimerkiksi kamelit ja kuhertajagasellit jakavat Korkeasaaressa tarhansa, sillä ne ovat luonnossakin kotoisin samoilta alueilta. Myös eläintenhoitajan ja eläimen välillä tapahtuu sosiaalista vuorovaikutusta.

Katso kuvia erilaisista virikkeistä!