Villihevosten matkassa osa 11: Terveisiä Gobista

Korkeasaaressa syntyneet mongolianvillihevoset Hanna ja Helmi ovat nyt viisivuotiaita. Ne ovat viettäneet jo puolet elämästään lajinsa kotiseudulla Mongoliassa. Mongolianvillihevonen on laji, joka hävisi luonnosta viisi vuosikymmentä sitten, mutta palautettiin aroille eläintarhojen ansiosta. Mitä kuuluu tällä hetkellä Hannalle, Helmille ja niiden mongolialaisille lajitovereille?

Matka eläintarhan eläimestä villieläimeksi on ollut Hannalle ja Helmille iso muutos, mutta ne ovat pärjänneet hyvin. Hevoset siirrettiin Korkeasaaresta Prahan eläintarhaan helmikuussa 2018 ja kesäkuussa ne lennätettiin rahtikoneella kahden lajitoverin kanssa Mongoliaan, jossa ne laidunsivat vuoden päivät valvotulla totutusalueella uuteen kotiympäristöön tutustuen. Nyt Hannalla ja Helmillä on takanaan noin 1,5 vuoden opinnot elämästä villissä luonnossa.

Hannan ja Helmin koti on Gobi B:n suojelualueella. Suojelualue kattaa 18 357 neliökilometrin alueen Gobin aavikkoa Mongolian lounaiskulmasta, Altaivuorten ja Kiinan rajan väliseltä ylängöltä. Nyt Gobi B:ltä kuuluu hyviä uutisia: siellä elää jo yli 300 mongolianvillihevosta. Tänä kesänä alueen tammat synnyttivät peräti 59 varsaa.

”Kun aloitimme mongolianvillihevosten luontoonpalautukset Gobi B:lle vuonna 2011, siellä laidunsi vain 56 lajin edustajaa. Muutos parempaan on tapahtunut vain kymmenessä vuodessa”, iloitsee Miroslav Bobek, Prahan eläintarhan johtaja, joka on ollut tiiviisti mukana luontoonpalautushankkeessa.

Prahan eläintarhan hallinnoiman luontoonpalautushankkeen aikana 34 hevosta on palannut eläintarhoista luontoon. Ne ovat muodostaneet laumoja alueella jo ennestään asuneiden hevosten kanssa. Monet niistä ovat saaneet jälkeläisiä ja osasta on tullut jo isovanhempia. Viimeaikaiset luontoonpalautukset ja lajin suojelutoimet ovat merkittävästi auttaneet mongolianvillihevosten paluuta Gobi B:lle. Ja hanke jatkuu edelleen.

”Kymmenes hevosten kuljetus Mongoliaan oli suunniteltu tälle kesälle, mutta sitä jouduttiin siirtämään. Toivomme, että pääsemme jatkamaan siirtoja ensi kesänä”, Bobek toivoo. Hänen mukaansa hanketta pohditaan eteenpäin myös ensi vuotta pidemmälle: ”Alamme valmistautua siihen, että Gobi B:n alueella on jo riittävä hevospopulaatio, ja jatkossa luontoonpalautuksista olisi enemmän hyötyä itäisessä Mongoliassa, jossa tilanne hevosten kannalta ei ole yhtä hyvä.”

Villihevosten laumoissa nähdään ajoittain dramaattisia taistoja. Kuva: Khalil Baalbaki, Prahan eläintarha

Gobi B:n suojelualueen vartijat pitävät silmällä hevoslaumoja ja seuraavat tapahtuvia muutoksia. Hevoset eivät päästä lähelle, joten niitä tarkkaillaan pienen matkan päästä. Partioitava alue on valtava ja hevosia paljon, eikä uusia kuvia Hannasta ja Helmistä ole tällä kertaa saatavilla.

Mongoliasta kerrotaan, että Hanna ja Helmi voivat kuitenkin hyvin. Niiden kanssa samassa laumassa liikkuvat edelleen samanikäiset tammatoverit Spes ja Yanja, jotka ovat myös syntyisin eurooppalaisista eläintarhoista. Yleensä tammat pysyvät samoissa laumoissa koko aikuisikänsä. Lauman ori sen sijaan on jälleen vaihtunut – nyt vuorossa on jo tämän lauman kolmas haaremiori. Tammoja on vartioinut syyskuun 19. päivästä lähtien kuusivuotias Haruul-niminen luonnossa syntynyt ori. Edellinen, muutaman vuoden vanhempi ori Tanan on saanut väistyä Haruulin tieltä, vietettyään tammojen kanssa vuoden päivät. Haaremiorin paikka on hyvin tuulinen Mongoliassa!

Helmi ja Spes viime syksynä. Kuva: Gobi B:n suojelualue

Vuoden takaisissa kuvissa lauman tammojen vatsat näyttivät kovin pyöreiltä ja sen epäiltiin johtuvan vain hyvästä ravintotilanteesta. Koska haaremiori vaihtui loppukesästä 2019, pidettiin mahdollisena, etteivät tammat lisääntyisi vielä tänä kesänä. Hevosten kantoaika on noin 11 kuukautta, eli kiima-ajasta synnytykseen vierähtää lähes vuosi. Kiima-aika ja varsominen ajoittuvat molemmat kesäkaudelle.

Suojelualueen vartijat raportoivat, että tammoista yksi – Helmi – oli kuitenkin tullut viime kesäkaudella kantavaksi, mutta saanut keskenmenon keväällä tai synnyttänyt varsansa kuolleena kesällä. Tämä on tavallista nuorten mongolianvillihevostammojen keskuudessa, jotka eivät ole aiemmin lisääntyneet. Kun eläintarhoista luontoon palautettuja tammoja on seurattu, on havaittu niiden lisääntyvän yleensä kahden tai kolmen vuoden kuluttua arolle saapumisesta. Uuteen, eläintarhaelämää huomattavasti haastavampaan ympäristöön sopeutuminen vaatii aikaa ja haaremiorin vaihtuminen useaan kertaan tuskin helpottaa asiaa. Mutta luotamme siihen, että Hanna ja Helmi tovereineen pärjäävät kyllä. Mahtaako joku tammoista olla juuri nyt kantavana?

Mongoliassa säät ovat jälleen alkaneet viilentyä ja talvi tekee tuloaan. Se on Hannalle ja Helmille jo toinen talvi, jolloin niiden pitää selviytyä äärevien säiden armoilla. Niiden turkki kasvaa tuuheaksi arojen viimoja vastaan ja niiden tulee muistaa, mistä löytyy ravintoa karuimmissakin oloissa. Sellaista on olla oikea villihevonen. Kerromme taas lisää Hannan ja Helmin kuulumisia, kun niitä kantautuu meille Mongoliasta.