Valkopääsakien äänimieltymyksistä tehtiin tutkimus Korkeasaaressa

Mitä ääntä apina kuuntelisi, jos se saisi valita? Korkeasaaren valkopääsakit pääsivät mukaan Aalto-yliopiston tutkimukseen, jossa testattiin apinoiden mieltymyksiä eri ääniä kohtaan. Samalla apinoiden reaktioita käytettiin kehittämään niille sopivaa kuuntelutilaa. Tutkimuksella haluttiin selvittää, miten äänet voisivat toimia tarhaeläinten virikkeenä.

Aalto-yliopiston eläimen ja koneen vuorovaikutukseen erikoistuneet tutkijat suunnittelivat ja rakensivat valkopääsakien tarhaan äänien kuuntelupisteen. Apinat pystyivät itse käynnistämään laitteen, joten ne valitsivat itse, halusivatko ne kuunnella ääntä.

Korkeasaaren eläintarhan tutkimuskoordinaattori Kirsi Pynnönen-Oudman kertoo, että eläintarhoissa tavallisimpia virikkeitä ovat erilaiset ruokaan liittyvät virikkeet. Myös tuoksuvirikkeitä käytetään jonkin verran. Äänivirikkeiden käytöstä ei ole juurikaan kokemusta.

“Äänet ovat monelle eläimelle todella tärkeitä niiden keskinäisessä viestinnässä. Sademetsä on täynnä erilaisia ääniä, ja uskomme, että sieltä kotoisin olevat pikkuapinat ovat herkkiä erilaisille äänille. Tämä voisi hyvinkin olla uudenlainen tapa virikkeellistää eläintarhaeläinten elämää”, pohtii Pynnönen-Oudman.

Tutkimuksen aluksi valkopääsakit pääsivät vaikuttamaan siihen, millainen äänilaitteesta tuli. Tutkijat testasivat alkuun kahta mallia, ja rakensivat testin perusteella lopullisen tunnelimallisen laatikon. Näin varmistettiin, että kuuntelupaikka on apinoille miellyttävä.

Valkopääsakit suhtautuivat äänilaitteeseen suurella uteliaisuudella ja yrittivät tutkia, mistä ääni tulee. Ne testasivat laatikkoa käsillään ja hampaillaan. Kun apinat tottuivat laatikon läsnäoloon, aloitettiin datan keruu.

Sakit yllättivät tutkijansa. Kun vertailtiin kuuntelevatko ne mieluiten tunnelmamusiikkia, vauhdikkaampaa elektronista musiikkia, sateen ropinaa, hiljaisuutta vai liikenteen ääniä, viimeksi mainittu oli näistä suosituin. Liikenteen ääniä kuunnellessaan sakit viihtyivät laatikossa kaikista pisimpään. Toiseksi eniten sakit viihtyivät hiljaisuudessa.

Vaikka tutkimuksessa ei osatakaan vastata siihen, miksi juuri liikenteen äänet miellyttivät sakien korvia, siinä kartutettiin tietämystä eläinystävällisistä tutkimusmenetelmistä, joissa eläin saa itse päättää, milloin ja miten tutkimusta tehdään. Sakit kontrolloivat äänilähteen toimintaa omassa elinympäristössään usean viikon ajan ja sakit vaikuttivat myös kuuntelupaikan muotoiluun. Tutkimusta voidaan käyttää pohjatietona uudenlaisten virikkeiden suunnittelussa. Äänten hyödyntäminen voi olla uusi tapa tarjota virikkeitä eläintarhojen eläimille ja lisätä niiden hyvinvointia.

Animals-lehdessä julkaistun tutkimusartikkelin voit lukea täältä.