Eläinten luontoonpalautus Luonnosta jo hävinneiden lajien palauttaminen alkuperäisille elinalueilleen tai uhanalaisten eläinkantojen vahvistaminen on pitkäjänteistä työtä, johon eläintarhat osallistuvat yhteistyössä muiden suojelujärjestöjen kanssa. Työstä voidaan käyttää nimitystä luontoonpalautus, kannanvahvistus tai uudelleenistutus. Eläintarhoissa syntyneiden eläinten avulla onkin onnistuttu palauttamaan luontoon kymmeniä lajeja, jotka ovat ihmisten toimien vuoksi sieltä kertaalleen hävinneet. Näitä ovat esimerkiksi visentti, valkobeisa ja kaliforniankondori. Vastuulliset luontoonpalautukset tehdään Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n ja Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n ohjeiden mukaan. Ne edellyttävät tarkkoja selvityksiä ja yksilöiden sopeuttamista, sillä suunnittelemattomat vapautukset voivat olla lajille jopa haitallisia – esimerkiksi jos eläinten alalaji ei ole tarkkaan tiedossa. Myös lajiin kohdistuvat uhkatekijät, kuten salametsästys tai elinympäristöjen tuhoutuminen, pitää ennen luontoonpalautuksia selvittää ja ratkaista. Siksi hankkeiden käynnistämisessä voi kestää jopa vuosikymmeniä. Luontoonpalautushankkeisiin osallistuvat eläintarhojen lisäksi monet kansainväliset suojelujärjestöt sekä paikalliset asukkaat, joille palautukset tuovat myös uusia työpaikkoja esimerkiksi metsänvartijoina ja tutkimusavustajina. Lopullista luontoonpalautusta edeltää monesti totutustarhausjakso, jossa eläin opettelee vapautusalueella sijaitsevassa laajassa tarhassa pärjäämään luonnon oloissa. Joskus eläintarhoissa syntyneet eläimet toimivat totutustarhoissa ainoastaan kantavanhempina, ja vasta niiden jälkeläiset vapautetaan luontoon – näin esimerkiksi petoeläimet eivät totu liikaa ihmisiin. Tarhan ovien avaamisen jälkeenkin eläimiä seurataan esimerkiksi GPS-lähettimien avulla, ja tarvittaessa alueelle järjestetään aluksi tukiruokintaa niiden pärjäämisen varmistamiseksi. Korkeasaaresta on vahvistettu viime vuosikymmenien aikana useiden lajien luonnonkantoja, alla hankkeista viimeisimpiä! METSÄPEURA Suomi, 2016-2023 Metsäpeuroja eli aikoinaan koko metsäisen Suomen alueella, kunnes 1900-luvun alussa se metsästettiin sukupuuttoon maastamme. Venäjän puolelta vaelsi Kainuuseen uusia metsäpeuroja parikymmentä vuotta myöhemmin, ja metsäpeuroja siirrettiin myös Ähtärin alueelle. Vuosina 2016-2023 MetsäpeuraLIFE -hankeessa yksi tärkeimmistä tavoitteista oli metsäpeuran luontoonpalautus Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoihin. Korkeasaaressa syntyneitä metsäpeuroja on ollut totutustarhoissa kantavanhempina, ja hankkeen päätteeksi myös ne on vapautettu luontoon. LUE LISÄÄ lajista LISÄTIETOA hankkeesta PARTAKORPPIKOTKA Ranska ja Espanja, 2013 ja 2022-2024 Partakorppikotkat vainottiin 1800-luvulla lähes sukupuuttoon Euroopan vuoristoseuduilta. Lajia on palautettu luontoon jo usean vuosikymmenen ajan. Myös Korkeasaaren eläintarha on osallistunut partakorppikotkien luontoonpalautukseen, ja nyt meillä kuoriutuneet linnut lentävät Alpeilla, Korsikalla ja Andalusiassa. LUE LISÄÄ lajista LISÄTIETOA suojelusta MONGOLIANVILLIHEVONEN Mongolia, 2018 Mongolianvillihevonen kuoli luonnosta sukupuuttoon 1960-luvun lopulla metsästyksen, vainojen ja kotieläimistä tarttuneiden sairauksien seurauksena. Niitä oli kuitenkin jo vuosisadan vaihteessa siirretty eläintarhoihin, ja suunnitelmallisen lisäännyttämisen avulla mongolianvillihevosia on voitu palauttaa 1990-luvulta lähtien takaisin Gobin autiomaahan. Myös Korkeasaaressa syntyneet Hannasta ja Helmi muuttivat totutustarhan kautta luontoon. LUE LISÄÄ lajista LISÄTIETOA hankkeesta METSÄKISSA Saksa, 1998-2010 Metsäkissoja oli aiemmin Euroopan kaikilla metsäisillä vuoristoseuduilla Skandinaviaa lukuun ottamatta. Metsien häviäminen on kutistanut lajin elinaluetta ja sen suurin uhka on risteytyminen kotikissan kanssa. Laji on rauhoitettu ja vaikka se luokitellaan kokonaisuutena elinvoimaiseksi, ovat metsäkissan monet paikalliset kannat uhattuina. Korkeasaaressa syntyneitä nuoria metsäkissoja on lähetetty Saksaan Baijerin luontoon. LUE LISÄÄ lajista ALPPIVUOHI Itävalta, 1994-2003 ja 2008 Alppivuohi tunnetaan myös nimillä vuorikauris ja alppikauris. Laji hävisi 1800-luvulla lähes sukupuuttoon metsästyksen vuoksi, ja niitä oli enää jäljellä 60 yksilöä. Eläimiä siirretiin eläintarhoihin lisääntymään, ja luontoonpalautukset päästiin aloittamaan seuraavan vuosisadan alussa. Korkeasaaresta vahvistettiin alppivuohien luonnonkantaa yhteensä lähes 40 yksilöllä. Suojelun ja luontoonpalautusten ansiosta alppivuohia elää luonnossa nykyään noin 30 000 yksilöä. Nykyisin alppivuohia ei enää asu Korkeasaaressa. ILVES Puola, 1997-2001 Manner-Euroopan alue on aikoinaan ollut laajalti ilveksen elinaluetta, mutta 1800-luvun alkuun mennessä sen levinneisyys oli rajoittunut vain muutamalle metsäalueelle. Ilveksiä on 1990-luvun puolivälistä lähtien palautettu luontoon Puolassa Kampinoskin kansallispuistossa, ja kahdeksan Korkeasaaressa syntynyttä ilvestä on osallistunut hankkeeseen. Myös Liettuassa on käynnissä luontoonpalautusprojekti, johon Korkeasaaressa syntyneitä ilveksiä on lähetetty kantavanhemmiksi vuonna 2008. LUE LISÄÄ lajista VISENTTI Venäjä, 1997-2000 Viimeinen luonnonvarainen visentti ammuttiin vuonna 1921. Eläintarhoissa oli tuolloin kuitenkin viitisenkymmentä visenttiä, joita alettiin järjestelmällisesti lisäännyttää ja joiden avulla laji saatiin palautettua luontoon Puolan ja Valko-Venäjän rajalla sijaitsevalle Bialowiezan metsäalueelle 1950-luvulla. Myöhemmin visenttejä on palautettu luontoon muuallekin, mm. Venäjälle, Latviaan ja Liettuaan. Korkeasaaresta on lähetetty visenttejä Moskovan lähellä sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle vuosituhannen vaihteessa. LUE LISÄÄ lajista HUUHKAJA Suomi, Ruotsi, Saksa ja Norja, 1979-2001 Viime vuosisadan puolivälissä huuhkaja oli vainottu lintu ja harvinaistui tämän vuoksi huolestuttavasti. Vuodesta 1966 laji on ollut Suomessa rauhoitettu pesimäaikaan ja vuodesta 1983 kokonaan. Kymmenien Korkeasaaressa kuoriutuneiden huuhkajien avulla myös Ruotsin, Norjan ja Saksan huuhkajakannat on saatu pelastettua. LUE LISÄÄ lajista Jaa Share on Facebook Share on Twitter
