Berberiblogi, osa 4: Kolme erilaista berberiapinalaumaa

Korkeasaaren kuraattori Hanna-Maija matkusti lokakuussa Barbary Macaque Awareness and Conservation -kansalaisjärjestön suojelutiimin avuksi kenttätyöhön Marokkoon. BMAC työskentelee uhanalaisten berberiapinoiden auttamiseksi ja Korkeasaari on tukenut järjestön toimintaa vuodesta 2016. Berberiblogissa pääsemme seuraamaan Hanna-Maijan havaintoja matkan varrelta ja tutustumaan siihen, miten berberiapinoiden suojelutyötä tehdään Marokossa.

Marokossa 16.10.2019

Edellisenä iltana auringonlaskun jälkeen saavuimme Nadoriin. Se sijaitsee Välimeren rannalla ja on toistaiseksi itäisin paikka, jonka käymme tarkistamassa. Ahmed ja Mohamed kävivät täällä viimeksi keväällä, ja nyt haluamme varmistaa ja laskea siellä havaitut apinalaumat.

Nadorin lähellä sijaitsevalle Gourougoun vuorelle on tehty berberiapinoiden luontoonpalautus 80-luvun alussa. Eurooppalaisten eläintarhojen isoista berberiapinalaumoista tuotiin Marokkoon yhteensä 80 yksilöä, ja luontoonpalautuksesta on vain vähän dokumentoitua tietoa. Tarkoituksenamme on nyt kirjata kaikki havainnot artikkelia varten.

Lähdemme matkaan heti aikaisin aamulla ja ensimmäisellä pysähdyspaikalla kuulemme jälleen yhden suden ulvovan vastapäisessä rinteessä. Puusto on kuitenkin hyvin tiheää, emmekä yrityksistä huolimatta onnistu näkemään ulvojaa. Ääni kuitenkin on upea ja kantaa kauas.

Melkein seuraavassa tienmutkassa törmäämme yllättäen asfaltilla pyörivään apinalaumaan, joka tulee uteliaana lähemmäs autoa. Aiemmin näkemäni laumat pysyttelevät paljon kauempana, ainakin noin 50 metrin päässä ihmisistä. Ihmettelimme apinoiden käytöstä, kunnes pian tielle pysähtyi auto, josta ihmiset tulivat ulos keksipakettien kanssa. Menimme ystävällisesti kertomaan, mitä ongelmia voi seurata apinoiden ruokkimisesta. Ihmiset ymmärsivät tämä hyvin, ja apinatkin kuuntelivat keksivalistustamme, ilmeisen pettyneitä. Keksit, tai niiden myötä ihmisiin tottuminen, ei ole heille hyväksi.

Seuraava löytämämme apinalauma elelee aivan erilaisissa olosuhteissa, havupuumetsässä. Sielläkin nähtiin mukana paljon pieniä poikasia. Nämä apinat käyvät jäljistä päätellen myös kaivelemassa maasta sieniä ravinnokseen, sekä pureskelevat käpyjä ja havuja. Huomattavasti terveellisempiä kuin keksit.

Kolmas apinaryhmä elelee erään kahvilan lähellä. Puussa näkyi kokonainen apinaperhe ja tummanaamainen iso uros tuli ihan vierestä tarkistamaan, ketkä täällä oikein kiikaroivat.

Kahvilan omistaja on aiemmin pitänyt laittomasti neljää berberiapinaa komeron kokoisessa häkissä, josta apinat ”sattumalta” pääsivät pakoon vuosi sitten (Ahmed ja Sian eivät myönnä mitään.) Kahvilan pitäjä ruokkii apinoita edelleen vihanneksilla ja pyytää maksua kuvauksista niiden kanssa. Osa apinoista oli kuitenkin selvästi villimpiä, mikä on hyvä juttu. Valitettavasti näimme myös, kuinka lammaspaimenen koirat ajoivat apinoita puihin, onneksi eivät saaneet ketään purtua.

Alkuillasta näimme keksinkerääjien ryhmän uudestaan. Ne odottivat nätisti metrin päässä, josko aukeavista repuista tippuisi muuta kuin kameroita ja kiikareita. Kun huomasivat ettei, niin jatkoivat omia touhujaan.

Lue Berberiblogin aiemmat osat:
Berberiblogi, osa 1: Marokkoon ja suoraan maastoon
Berberiblogi, osa 2: Jalkapalloa ja apina-asiaa
Berberiblogi, osa 3: Peuroja ja kotiloita