Laittomasti lemmikkinä pidetty tuulihaukka muutti Korkeasaareen

Korkeasaaren uusin laji, tuulihaukka, tuotiin tarhaansa pääsiäisenä. Haukan tausta on varsin erikoinen. Sitä pidettiin vuosien ajan lemmikkinä suomalaisessa kodissa, ja koulutettiin mahdollisesti metsästyskäyttöön. Luonnonvaraisten eläinten pito lemmikkinä on kiellettyä Suomessa.

Poliisi takavarikoi tuulihaukan viime kesänä ja tuolloin höyhenpeitteeltään vajavainen lintu ei ollut lentokykyinen. Tuulihaukka oli aluksi hoidossa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoisella eläinsuojeluneuvojalla, jonka jälkeen se siirrettiin hoidettavaksi isompaan tarhaan Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Se kasvatti uudet sulat ja pystyi jälleen lentämään, mutta ihmisiin tottuneen petolinnun selviämisestä luonnossa ei ollut takeita. Siksi tuulihaukalle anottiin ely-keskukselta lupa jäädä Korkeasaareen asumaan. Tuulihaukan tarha on Korkeasaaren etelärannalla, kotimaisia lajeja esittelevällä Korpi-alueella.

Tuulihaukka tunnusomaisine äänineen kuuluu Suomen maalaismaisemaan. Kevätmuutolta palatessaan se etsii joka vuosi uuden pesimäalueen sieltä, mistä löytää paljon myyriä ravinnokseen. Pesänsä se tekee usein variksen tai harakan rakentamaan risupesään. Tuulihaukkojen pesintöjä on autettu pesäpöntöin, joita on ripustettu latojen seiniin tai pellon laidalla oleviin puihin. Pöntöt ovat edistäneet tuulihaukan yleistymistä.

Tuulihaukka on esimerkki siitä, miten nopeasti yleisenkin lajin määrät voivat romahtaa. Tuulihaukka oli 1950-luvulla Suomen runsain petolintu, mutta parissa vuosikymmenessä se hävisi miltei kokonaan. Vähenemiseen vaikuttivat eurooppalaisten talvehtimisalueiden ankarat talvet ja tehomaatalouden muuttamat elinympäristöt, mutta pääsyyllinen oli hyönteisten torjunta-aineena yleisesti käytetty DDT, joka kertyi ravintoketjussa petolintuihin ja heikensi niiden lisääntymiskykyä. Nykyään tuulihaukka luokitellaan jälleen elinvoimaiseksi lajiksi.