Orpo saukonpoikanen sai kodin eläintarhasta Korkeasaaren saukkotarhan pesäkopista kurkistelee ruskea pää, kun hoitaja saapuu paikalle. Tarhan ovi aukeaa ja jalkoihin sinkoaa heti nuori saukko, joka on valtavan innoissaan. Hoitaja tuo sille ruuaksi hiiriä ja silakoita. Yhdessä hetkessä saukko narskuttaa kalaa hampaissaan ja seuraavassa singahtaa hoitajan perään. Myös kuvaaja saa osansa huomiosta. Saukko nyhtää villasukkia lahkeesta ja vie pörröisen mikrofonin suojan taskusta. Viime elokuun lopulla tämä saukonpoikanen tuotiin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan Hinthaaran kylästä, Porvoosta. Saukonpoikaset syntyvät kesällä, niitä on usein kaksi, ja emo liikkuu niiden kanssa noin vuoden ikäisiksi, jonka jälkeen ne itsenäistyvät. Tämä poikanen oli löytynyt pellolta makaamassa vaisuna ja väsyneenä. Poikanen oli vielä niin pieni, että sen olisi pitänyt olla emon maitoruokinnassa. Emo oli eksynyt poikasestaan, todennäköisesti menehtynyt, ja poikanen tarvitsi apua. Saukonpoikaselle annettiin Villieläinsairaalassa pienille koirille ja kissoille tarkoitettua maidonkorviketta ensin seitsemän kertaa päivässä. Poikanen nukkui sille tehdyssä pesässä. Kun poikanen oli vahvistunut, eteen tuli toinen ongelma. Jos poikasia olisi ollut useampi, niillä olisi ollut seuraa toisistaan ja emolta ne olisivat oppineet luonnossa selviämisen kannalta tärkeitä taitoja. Lajitoverien puuttuessa eläintenhoitajien piti taata saukon henkinen hyvinvointi ja pitää leikkiväiselle poikaselle seuraa. Samalla saukko väistämättä kesyyntyi. Korkeasaaren Villieläinsairaalassa hoidon aloittamisen lähtökohtana on aina terveen, hyväkuntoisen eläimen palauttaminen hoidon jälkeen luontoon. Kesyä eläintä ei kuitenkaan voida palauttaa luontoon, sillä se käyttäytyy eri lailla kuin luonnonvarainen saukko ja voi hakea turvaa ihmisistä, mikä saattaa sen vaaroille alttiiksi. Suomen laissa on määritelty, ettei luonnonvaraista eläintä saa ottaa elätiksi muutoin kuin tilapäistä hoitoa varten. Tämä laki koskee myös villieläinhoitoloita ja eläintarhoja, ja siksi jokaiselle pidempiaikaiseen hoitoon jäävälle luonnossa syntyneelle eläimelle pitää hakea tapauskohtaisesti hallussapitolupa ELY-keskuksen viranomaisilta. Nuori saukko sai luvan jäädä ja se siirrettiin Villieläinsairaalasta omaan tarhaansa tammikuun alussa. Ensimmäiset päivät se viihtyi turvallisessa pesäkopissaan, mutta hoitajien tullessa tarhaan se riehaantuu ja suhtautuu tulijoihin kuin leikkikavereihin. Hoitajat ovat innostaneet sitä liikkumaan ympäri ulkotarhaa ja saukko tekeekin omia tutkimusretkiä rohkaistuen aina hieman lisää. Ihmiset aidan takana ovat sen mielestä edelleen pelottavia, ja silloin se saattaa juosta turvaan pesäkoloon. Vähitellen saukkoa opetetaan itsenäisemmäksi ja vähemmän riippuvaiseksi ihmisistä. Nyt hoitajat käyvät sen luona tuomassa virikkeitä kahdesti päivässä ruokintojen yhteydessä. Kun hoitaja ja kuvaaja poistuvat tarhasta, saukko vetäytyy taas pesäkoppiinsa, jossa sen on hyvä ottaa kunnon päiväunet vatsa täynnä, riehakkaasta menosta väsähtäneenä. Young orphaned otter and a keeperPicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooOtter in her enclosurePicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooYoung orphaned otter attacking the keeper's shoePicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooYoung orphaned otter eating a fishPicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooYoung orphaned otter and a keeperPicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooYoung orphaned otterPicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooYoung orphaned otterPicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooYoung orphaned otter eating a fishPicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki ZooYoung orphaned otter has a playmatePicture by: Mari Lehmonen (2019) Helsinki Zoo Keskustelu