Villihevosten matkassa osa 6: Mongoliaan

Neljän mongolianvillihevosen yli 6000 kilometrin ja lähes 35 tunnin matka Tsekin maaseudulta Mongolian arolle on alkanut! Hevosia kuljettava saattue saapuu Kbelyn lentokentälle Prahaan, jossa odottaa Tsekin armeijan rahtikone. Järjestelyt ovat kuin arvokkailla valtiovierailla, poliisisaattuetta ja mediaa myöten!

Kbelyn sotilaslentokentällä lastataan pian villihevosia. Kuva: Petr Hamernik / Prahan eläintarha

Lentokoneen takaosassa olevan lastausluukun jatkeeksi kootaan hevoskuljetuslaatikon mentävä ramppi. Ensimmäisenä kuorma-auton lavalta nostetaan Yanjan laatikko. Se kiinnitetään metalliseen kelkkaan, jonka pohjalle lisätään kuiviketta. Sitten Yanja työnnetään laatikossaan ramppia ylös. Sama eläintenhoitajista koottu siirtopartio harmaissa hevospaidoissaan tekee hartiavoimin töitä, lisäksi apuna on lentokoneen henkilökuntaa armeijan vihreissään.

Helmi on pian kyydissä! Kuva: Petr Hamernik / Prahan eläintarha

Sitten esiin nostetaan Helmin laatikko. Tässä Helmi jättää hyvästit Euroopan maankamaralle kavioidensa alla, sillä suuntana ovat oikeat kotiseudut Mongoliassa! Kun Helmi on kyydissä, tulee vuoroon saksalainen Spes. Viimeisenä auton lavalta nostetaan Hannan kuljetuslaatikko. Nyt CASA C-295M on lastattu hevosilla! Mukaan kömpivät Prahan eläintarhan eläinlääkäri, vastaava eläintenhoitaja ja johtaja sekä pieni joukko mediaa. Lentokone rullaa kiitoradalle puoli kolmelta tiistai-iltapäivällä Suomen aikaa.

Hannakin on lastattu lentokoneeseen. Kuva: Petr Hamernik / Prahan eläintarha

Hevoset ovat ilmassa! Kuva: Petr Hamernik / Prahan eläintarha

Lento kestää 17 tuntia. Rahtikone tekee suunnitellusti kaksi välilaskua matkan varrella Venäjällä. Ensimmäinen tankkaustauko on kuuden tunnin kuluttua Kazanissa, Tatarstanin pääkaupungissa, Volgan mutkassa. Aurinko on jo laskenut mailleen, kun matka taas jatkuu. Seuraava välilasku tehdään viiden tunnin päästä Novosibirskissa, josta jatketaan kohti Mongoliaa.

Kazanin lentokentällä. Kuva: Miroslav Bobek / Prahan eläintarha

Hevosille matka on iso koetus, mutta onneksi mukana on tuttuja lajitovereita. Matkalaisille tarjotaan heinää ja juomavettä. Helmi on hieman rauhaton, ja se saa porkkanaa, joka on kuulemma paras tapa tyynnyttää hevoset lentokoneessa. Porkkanoita on varattu mukaan riittävästi!

Keskiviikkoaamu valkenee ja aurinko nousee pilvien takaa. Siirtoa järjestävät ihmiset ovat olleet kaikista eniten huolissaan säästä laskeutumispaikalla, Bulgan Sumin kentällä Mongoliassa. Siellä on satanut vettä eilisestä saakka ja sateen on ennustettu jatkuvan. Näissä oloissa laskeutuminen asfaltoimattomalle kiitotielle ei ehkä onnistu ja laskeutuminen jouduttaisiin tekemään toiselle kentälle, mikä hankaloittaisi hevoskuljetusta huomattavasti.

Hevoskuljetus on laskeutunut Mongoliaan! Kuva: Miroslav Bobek / Prahan eläintarha

Pilvet kuitenkin väistyvät juuri parahiksi. Mongoliassa kello lähestyy puolta päivää, kun lentokone laskeutuu Bulgan Sumin lentokentälle, keskelle karua Gobin aavikkoa, jota reunustaa kaukana siintävä sinertävä vuorijono. Ihmisiä alkaa tipahdella ulos koneesta ja kentällä heitä vastassa on mongolialaisten vastaanottokomitea. Paikalle ajetaan kaksi avolava-autoa, joissa on samat hevostunnukset kuin tsekkiläisissä kuljetusautoissa. Ensimmäiseen autoon nostetaan Yanja ja Helmi, toiseen Spes ja Hanna.

Helmin ja Yanjan mongolialainen autokyyti alkaa. Kuva: Miroslav Bobek / Prahan eläintarha

Matkan viimeinen etappi, maantiekuljetus Gobi B:n suojelualueelle Takhin Taliin kestää noin kuusi tuntia. Alkumatkasta tie on asfalttia, mutta sitten tiet muuttuvat hiekkapohjaisiksi. Myös se lentokentälle odotettu sade saadaan niskaan. Mongolian säät ovat ääriolosuhteita. Näin keskikesällä, vuoden pisimmän päivän aattona sää alkaa olla kuumimmillaan ja lämpöä voi olla yli 35 astetta. Kun päästään talvikuukausiin, pakkanen voi kiristyä alle -40 asteen. Vuonna 2010 Mongolian talvi oli niin luminen, että jopa kaksi kolmasosaa mongolianvillihevosista menetettiin, sillä ne eivät löytäneet riittävästi ravintoa. Takhin Talinkin alueella hevosia talviruokitaan, että talvesta selviytyminen olisi helpompaa. Siellä elää noin 190 villihevosta, yhteensä niitä on luonnossa noin 400.

Mongolianvillihevoset ovat sopeutuneet näihin olosuhteisiin. Niille kasvaa pakkasia varten paksu talvikarva ja ne selviävät vähäravinteisella ravinnolla, kunhan sitä on riittävästi. Aikoinaan ihminen ei osannut kunnioittaa riittävästi näitä ainoita oikeita villihevosia. Niitä metsästettiin. Lajin viimeiset hävisivät Mongoliasta 1960-luvun aikana. Viimeinen villihevonen nähtiin Gobissa vuonna 1969. Laji säilyi kuitenkin eläintarhoissa ja lisääntyi onnistuneesti. Luontoonpalautukset voitiin aloittaa jo vuonna 1988 ja ne jatkuvat edelleen. Niillä vahvistetaan kasvussa olevaa mutta edelleen uhanalaista hevoskantaa. Kun joku on kerran kadonnut, viimeistään silloin sitä oppii arvostamaan. Ja ihmisillä on tahto ja taito tehdä hyviä asioita luonnon hyväksi.

Kuljetusautot suunnistavat villihevosten asuttamille seuduille. Kuva: Miroslav Bobek / Prahan eläintarha

Villihevosten kanssa samoja seutuja asuttavat kulaanit, kaksikyttyräiset kamelit ja kuhertajagasellit. Karuissa kivikkoisissa maisemissa elää myös manuleita ja ylempänä vuorilla viihtyvät lumileopardit sekä niiden saalislajit. Kaikkia näitä lajeja tavataan tällä 9000 neliökilometrin suojelualueella, Gobi B:llä, jonka lounaisreuna on Kiinan rajaviivalla. Myös ihminen elää täällä sopusoinnussa luonnon kanssa – alueen asukkaat ovat perinteistä paimentolaiselämää jurtissaan eläviä perheitä.

Kuljetusautot ovat perillä. Takhin Talissa sijaitsee suojelualueen infokeskus. Se on myös alueen vartijoiden tukikohta. Näiden työlleen omistautuneiden rangereiden ansiosta mongolianvillihevosia pystytään tarkkailemaan kaikkina vuodenaikoina. Täällä sijaitsee myös Yanjan, Helmin, Hannan ja Spesin uusi koti, totutusalue eläintarhojen villihevosille, pehmeä lasku Mongoliaan. Tällä suurella aidatulla alueella hevosten selviytymistä uusissa oloissa voidaan seurata ja tukea. Kun vuoden kuluttua portti avataan, hevoset ovat vapaita liittymään muiden alueella asuvien villihevoslaumojen seuraan.

Hevoskuljetuslaatikot lasketaan hiekalle. Ne ovat rivissä, pääpuolet samaan suuntaan niin, että kun luukut avataan, hevoset pääsevät laukkaamaan esteettömästi arolle. Jokaisen laatikon katolle kiipeää yksi paikallinen hevosmies, jotta laatikot voidaan avata nopeasti peräkkäin suunnitellussa järjestyksessä. Kaikki on valmista, tämä on hieno hetki ja kaikki haluavat olla näkemässä uusien hevosten saapumisen. Ensimmäisenä nousee Yanjan luukku ja samaan aikaan liikkuu myös Helmin luukku. Kaviot iskevät hiekkaan.

Yanja ja Helmi laukkaavat arolle 35 tunnin laatikossa olon jälkeen. Kuva: Markéta Bobková

Hanna lähtee vauhdilla laatikosta. Kuva: Miroslav Bobek / Prahan eläintarha

Spes kiiruhtaa tovereidensa seuraan. Kuva: Miroslav Bobek / Prahan eläintarha

Laukkaa, niin kuin kunnon villihevosen kavioista lähtee. Hämmennystä uudessa maisemassa. Tuttujen laumatovereiden seuraa. Ja lisää laukkaa yhdessä. Mongolianvillihevoset ovat palanneet lajinsa syntyseuduille. Ne ovat kotona. Laskeva aurinko antaa vuorijonolle vaaleanpunaisen sävyn. Ilta hiipii Gobin aavikolle.

Tästä alkaa Hannan, Helmin ja niiden lajitovereiden uusi elämä.

Tarinan edelliset osat:
1. Lähtö Korkeasaaresta
2. Saapuminen Prahaan
3. Prahasta kuljetuslaatikkoon
4. Viimeiset terveystarkastukset
5. Lähtöaamu

Teksti: Mari Lehmonen/Korkeasaari