Arktisella tundralla elävä myskihärkä selviää erittäin kylmissä ja ankarissa oloissa. Paksu ja pitkä talviturkki suojaa erinomaisesti pakkaselta ja tuulelta. Myskihärkiä oli jo jääkaudella, jolloin ne elivät nykyistä laajemmalla alueella ja samoilla kylmillä aroilla käyskentelivät myös villamammutit ja villasarvikuonot.

Myskihärän talviturkin karvat voivat olla jopa metrin mittaisia.

Myskihärät elävät pienissä laumoissa, joissa on tarkka hierarkia. Arvojärjestystä selvitellään iskemällä otsat vastakkain ja otsassa onkin vahva luupanssari suojana. Kun lauma joutuu uhatuksi, vahvimmat eläimet puolustavat heikompiaan kerääntymällä niiden ympärille piiriin sarvet ulospäin. Myskihärkämuuri on tehokas suoja jopa susia vastaan.

Suojelu

Jääkauden loputtua myskihärkä hävisi kokonaan Euraasian mantereelta ja ihmisellä arvellaan olleen osuutensa asiaan. Myskihärkien tehokas puolustusrinki ei riitä torjumaan ihmistä aseineen, etenkään tuliaseiden aikakaudella. Laji oli hävitä sukupuuttoon metsästyksen vuoksi, mutta suojelun ansiosta myskihärän tilanne on nykyään parempi. Myskihärkiä siirrettiin 1900-luvulla Pohjois-Amerikasta Venäjälle sekä Grönlannista Alaskaan ja Norjaan. Norjasta myskihärkä levisi myös Ruotsiin, mistä se on sittemmin hävinnyt.

Myskihärän elinalueet ovat pirstaloituneet ja populaatiot ovat eristyneet toisistaan, mikä tekee kannan koon arvioinnista vaikeaa. Toistaiseksi lajin kuitenkin arvioidaan olevan elinvoimainen. Ilmastonmuutos on suurin uhka myskihärälle. Ympäristön lämpenemisen myötä leviävät taudit ja loiset voivat aiheuttaa tuhoa etenkin Kanadassa lajin eteläisimmillä elinalueilla.

Myskihärkä kuuluu eläintarhojen yhteiseen suojeluohjelmaan (EEP), jolla pyritään luomaan elinvoimainen tarhakanta lajin tulevaisuuden turvaksi. Lisäksi eläintarhoissa asuvista myskihäristä pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa. Eläintarhat ovat ottaneet tavoitteeksi sekoittaa suojelutarkoituksessa eri alueilta kotoisin olevien myskihärkien geeniperimää, sillä eläintarhoissa on vain noin 80 myskihärkää.

Härkämäisestä olemuksestaan huolimatta myskihärkä on sukua vuohille ja lampaille, ja sen poikasta kutsutaankin kiliksi.

Korkeasaaressa

Myskihärkien tarha on Korkeasaaren keskiosissa, tunturipöllöjen ja kuhertajagasellien naapurissa. Vuonna 2014 syntynyt myrkihärkäuros Maxim tuotiin Korkeasaareen Moskovasta, joten se edustaa hyvin erilaista geeniperimää muiden Euroopan eläintarhojen myskihärkien kanssa. Sitä vuoden vanhempi naaras Lya saapui syksyllä 2022 Kölnin eläintarhasta. Sen käynti on hieman ontuvaa, mutta tämä nuoruudessa syntynyt lonkkavaiva ei aiheuta eläimelle kipua tai rajoitteita. Lya oli saapuessaan kantava ja kili Pieta syntyi toukokuussa 2023. Lauman toinen aikuinen naaras Jeppel saapui Korkeasaareen maaliskuussa 2023 Berliinin eläintarhasta alle kahden vuoden ikäisenä.