Vesikot viihtyvät purojen, jokien ja järvien rantaryteiköissä, eivätkä poistu kovin kauas veden ääreltä. Ravintonsa nämä pienet pedot pyydystävät vedestä tai maalta, esimerkiksi pikkunisäkkäät ja sammakot maistuvat vesikolle. Aikanaan vesikko eli runsaslukuisena lähes koko Euroopassa, mutta nykyisin lajia tavaraan vain muutamassa maassa. Vesikko oli Suomessakin runsaslukuinen 1930-luvulle saakka, jolloin alkoi raju taantuminen, mikä johti alueelliseen häviämiseen – eli lajia ei tavara enää maassamme. Luonnonkannat pienenevät kaikkialla nopeaa tahtia. 

Rauhaisa korpipuro on vesikon suosikkipaikka.

Vesikko muistuttaa ulkonäöltään Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa minkkiä, joka on levinnyt myös Suomeen. Vesikoilla on valkoista sekä kuononsa alla että leuassaan, mutta minkillä yleensä vain leuassa. Vesikko on myös noin puolet minkkiä pienempi.

Suojelu

Vesikko rauhoitettiin Suomessa vuonna 1945, mutta sen kanta ei enää elpynyt. Viimeisin varma havainto suomalaisesta vesikosta on vuodelta 1992 Sotkamosta, mutta käytännössä laji hävisi maastamme jo 1950-luvulla. Nykyisin vesikon katsotaan alueellisesti hävinneen Suomesta. Maailmanlaajuisestikin vesikko on äärimmäisen uhanalainen. Metsästyksen ja elinympäristöjen muutosten vuoksi sen kannat ovat vuosikymmenten saatossa romahtaneet ja elinalueet pirstoutuneet.

Vesikko kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Suojeluohjelmaa johdetaan Tallinnan eläintarhasta käsin ja vesikoita on palautettu luontoon eläintarhan johdolla Viron Hiidenmaalle vuodesta 2000. Ennen luontoonpalautuksen aloittamista saarelta poistettiin kaikki minkit loukuttamalla. Vuoden 2006 loppuun mennessä saarelle oli viety jo noin 300 vesikkoa. Paikalliset asukkaat ovat ottaneet vesikot pääosin myönteisesti vastaan. Luontoonpalautukset jatkuvat ja laajentuvat kesällä 2022 myös Saarenmaalle. Vastaavia projekteja on ollut myös Saksassa ja Espanjassa.

Korkeasaaressa

Tallinnan eläintarhasta Korkeasaareen muuttaneet vesikot pääsivät muuttamaan kokonaan remontoituun tarhaansa syyskuussa 2021. Vesikko on yksineläjä, joten uros Mask ja naaras Meliss asuvat vierekkäisissä tarhoissa lyhyttä kiima-aikaa lukuunottamatta. Tarhassa vipeltäessään vesikko on vikkelä ja viihtyy koloissa – etenkin talvella se liikkuu salamannopeasti lumen alla käytävissään, josta se ponnahtaa kurkkimaan ulkomaailmaa. Edellisen kerran Korkeasaaressa oli vesikoita vuonna 2018. Jos et näe vesikkoa ulkotarhassaan, kannattaa kurkistaa ikkunasta pesään, jossa se saattaa nukkua olkien keskellä.