Huuhkaja Näyttävän kokoinen huuhkaja käyttää korkeita kallioita huhuilu- ja tähystyspaikkoinaan ja rakentaa pesänsä puunrungon, juurakon tai suuren kiven kupeelle sateensuojaan. Muninta tapahtuu maalis-huhtikuulla. Huuhkajat voivat pesiä myös rakennuksiin kaupungissa, jos saalista on riittävästi tarjolla. Laji on tarkka pesimärauhastaan. Huuhkaja on yksi suurimmista pöllölinnuista. Naaras on koirasta kookkaampi. Huuhkaja saalistaa hämärässä. Saaliseläimet voivat olla samaa kokoluokkaa kuin lintu itse, kookkaimpia saaliita ovat jänikset ja jopa nuoret supikoirat. Pikkujyrsijät ovat keskeisessä osassa pesimäajan ravintoa, joten huonoina jyrsijävuosina huuhkajat yleensä jättävät pesinnän väliin, vaikka muita saaliseläimiä olisi tarjolla. Saaristoalueella huuhkajat pyydystävät pääasiassa vesilintuja. Kaupungistuneet huuhkajat herkuttelevat kaneilla, rotilla ja puluilla. Suojelu Huuhkaja luokitellaan maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi, mutta Suomen paikallisluokituksessa se on erittäin uhanalainen. Huuhkaja oli maassamme 1900-luvun puolivälissä vainottu lintu ja harvinaistui tämän vuoksi huolestuttavasti. Vuodesta 1966 laji on ollut rauhoitettu pesimäaikaan ja vuodesta 1983 kokonaan. Huuhkajien tavallisimpia kuolinsyitä ovat sähkölankoihin lentäminen sekä ajoneuvoihin törmääminen. Korkeasaaresta on 1980- ja 1990-luvuilla lähetetty lukuisia eläintarhassa kuoriutuneita tai Villieläinsairaalassa hoidossa olleita huuhkajia luontoonpalautushankkeisiin Norjaan, Ruotsiin ja Saksaan. Paljolti näiden suomalaishuuhkajien ansiosta kyseisten maiden huuhkajakannat on saatu pelastettua. Laji on suojeltu kansainvälistä eläinkauppaa rajoittavalla CITES-sopimuksella sen toisessa liitteessä. Korkeasaaressa Korkeasaaren huuhkaja on tullut eläintarhaan Villieläinsairaalasta. Linnulle anottiin viranomaisilta poikkeuslupa jäädä tarhaan asumaan, sillä se ei pärjäisi itsenäisesti luonnossa: hoidon aikana huomattu vanha luutunut murtuma estää lintua lentämästä pitkiä matkoja.
